Norwegianin lento D8123 lähti Helsinki-Vantaalta 13.30. Päästiin Vilin kanssa vaihtamaan paikkoja arvonnan meille suomista suoraan EXIT-riville, ja sehän passasi. Jalkatilaa vaikka muille jaettavaksi. Norwegianin lehdessä hehkutettiin, että puhdas ilma ja koskematon luonto tulevat lähitulevaisuudessa vetämään paljon matkailijoita Suomen Lappiin. Toivottavasti nämä valtit säilyvät, mutta turistit saisivat pysyä poissa. Mutta ei hitto, tässähän mekin poltellaan ammetolkulla kerosiinia käppäilläksemme taas erämaassa.
Rollon kentällä lastailtiin romut Juhan Avensikseen. Näin lumettomien kelien aikaan auton konttiin saatiin melko kivuttomasti ahdettua neljän miehen viikon vermeet. Peräpään jousitus tosin näytti olevan kovilla. Keula kohti Ivaloa ja silmät kiinni takapenkillä.
Vähän ennen Ivalon keskustaa koukattiin Kirakkajoen kämpän avaimet Ivalo River Campingin respasta ja paineltiin sitten suorittamaan viimeiset tankkaukset keväällä hyväksi todetussa Bistrossa. Burgerit olivat taas erittäin hyvät. Kaupasta kopattiin kaljaa ja makkaraa (sekä leivät sun muut) suunnaten sitten erämaan laitaan. Kello alkoi olla melkoisen paljon enemmän kuin oltiin suunniteltu ja jouduttiin tekemään pienoinen suunnitelman muutos. Tarkoituksena oli ollut lähteä liikenteeseen erämaan länsilaidalta, Appistuntureiden kupeesta, mutta päädyttiinkin nyt jättämään auto itälaidalle, Siliäselän ja Hangasvaaran väliin. Varinaista reittisuunnitelmaa tämä ei onneksi muuttanut muuten kuin käveltävien päivämatkojen järjestyksen osalta. Lopulta oltiin auton jättöpaikalla sen verran myöhään, että leiriydyttiin ihan tien viereen, heti ensimmäiseen painanteeseen josta ei olisi suoraa näköyhteyttä tiehen.
Pistettiin teltat pykälään ja raavittiin tulet. Kaikki maapuu oli niin pirun märkää että tulenteko vei aikaa tervaksen runsaudesta huolimatta. Vettä tihutteli taivaalta hiljalleen. Paistettiin kyrsät ja nautiskeltiin ekan illan ölppöset. Unta palloon ja huomenna radalle.