Hammastunturin syysvaellus 2017 – Päivä 4

Puoli ysiltä Antti ei jaksanut enää venailla muiden heräämistä, vaan raapaisi tulet kamiinaan. Tuli sitä kuitenkin 11 tuntia nukuttua, mutta rehellisesti sanottuna olisin varmaan nukkunut vielä pari tuntia. Oli tässäkin kuitenkin vallan riittävästi.

Suunnattiin Kirakkajoen vartta länteen mahdollisia ylityspaikkoja tähystellen. Ranta oli hyväkulkuista mäntykangasta, jossa polkuja tuli ja meni. Jakulompoloilla oli paljon veneitä. Oli kyllä komeaa harvaa mäntykangasta. Tosi nopeeta. Tätähän tykittäisi alle 5min/km suunnistaessa. Hiiri-Sammelin kotaa vastapäisellä rannalla oli oikein hyvän näköinen telttapaikka. Hiiri-Sammeli itse näytti puolitiehen jääneeltä ryyppyleiriltä. Hyvät rantatuolit siellä kuitenkin oli, joilla voitiin elbailla.

Jatkettiin Kirakkajärven eteläkärjen kautta länteen. Sammalen alla alkoi olla paikoin rutkastikin kivikkoa, ja eteneminen hidastui. Löydettiin ylityspaikka lopulta Syväjärven eteläpuolelta. Vettä oli syvimmillään puoleen reiteen asti. Toisella puolella safkailtiin ja kuivateltiin sukkia kynsitulilla. Hyvä leiripaikka olisi ollut siinäkin. Nuotiopohjien määrästä päätellen joesta varmaan myös irtosi hyvin kalaa näillä paikkeilla. Ruuaksi söin REALin Lapskausin, joka oli yksinkeratisesti kuvattuna aika lailla lihaa ja perunaa. Ihan kivaa vaihtelua tavallisille maustehelveteille.

Temmottiin ylös kohti Tervaspäätä. Pikku Syväjärven eteläpuolelta ja kohti Jongoivinlampea. Lammen tasoa alemmalle tasaisella osuudelle asti oli hienoa koskematonta männikköä, joka notkui naavaa. Reidet kihisivät maitohaposta puhdasta luotoa ihastellessa. Jongoivinlammellakin oli hyviä leiripaikkoja tarjolla. Lammen jälkeen metsä muuttui nopeasti pohjoislappalaisemmaksi. Havu vaihtui vaivaiskoivuun. Lehdet olivat kehnojen kelien takia suurimmasta osasta puita jo valitettavasti karisseet. Maaruska oli kuitenkin hyvä. Tervaksen kaakkoispuolisella umpinaisella huipulla kaksi riekkoa pyrähti lentoon. Pam Pam. Pyssyn piippuna toimivat sormet.

Huipulla vettä ripotteli ja tuuli. Porot väistivät ohi kulkiessamme, ja palasivat heti samojen jäkälien pariin kun olimme ne ohittaneet. Tervakselta oli hyvät näkymät. Ruska vain oli vähän vaisu. Kavuttiin länsipuolelta alas ja kohti Kuoppajärven kotaa. Matkalla vastaa tuli albino-poro ja pari kaveria. Rinne oli ylhäältä, ninn kuin karttakin kertoi, melko kivikkoinen, mikä teki etenemisestä vähän kikkailua. Järven rannassa oli todella jykeviä mäntyjä, sekä kyltti, joka kielsi verkkokalastuksen Kuoppajärvessä. Tarvitseeko tällaisia oikeasti kieltää kyltein?

Perillä odotti uudehko puuliiteri, joka oli täytetty edellisen rutikuivilla seinähirsillä. Ei olisi tarvinnut kuin heittää tikku perään ja homma olisi ollut siinä. Itse kodankin katto näytti enimmillään parivuotiaalta. Vetelin naamariin nuudelit ja pari maapähkinävoileipää. Ihan täysi lämmin ruokakin olisi uponnut hyvin. Näemmä energiankulutus on syksylläkin jo selkeästi kesää kovempi.

Pienen sateen siivittämänä siirryttiin kotaan sisälle kuivattelemaan jälleen kerran kastuneita kenkiä. Tänä iltana Yle Suomi tarjosi protestilauluja. Kovaa kamaa. Olli Ojanaho oli voittanut suunnistuksen SM-sprintin, vaikka onkin vasta parikymppinen. Kova äijä.

 

 

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.