Aamuauringon ensimmäiset säteet luikertelivat tuvan ikkunasta sisään. Juha pomppi pystyyn raapaisemaan tulet kaminaan ja kehoitti nousemaan kuvaamaan auringonnousua. Makuupussissa oli liian mukavaa, ja Juha sai itse lähteä napsimaan kuvia.
Nokka ei ollut tukossa, eikä silmiä kutittanut. Edelleen arvelutti mikä mahtoikaan olla Metsähallituksen varoittelema vakava sisäilmaongelma. Ja miksei ongelmasta voinut kertoa enempää kuin että sellainen on olemassa. Kun vihdoin sain kömmittyä ulos makuupussista puoli kasin pintaan, aurinko tulvi jo tuvan ikkunasta paljastaen tuvan pölyisyyden. Tilavassa tuvassa oli nastaa hoitaa aamun välppäykset. Joka pojalle omaa tilaa vaikka kaikkien kamppeiden levittämiseen ja koko rinkan uudelleen pakkaamiseen. Jos sellaista siis harrastaa.. 🙂 Tupakirjassa joku kertoili huipulla olleen viikon sisään 10cm lunta. Vaikea uskoa.
Oli hyvä fiilis lähteä kuivilla sukilla Kuiville.
Anteeksi.
Tiukkaa tinttausta ylämäkeen taas alkupaloiksi. Kuivin huippu tuntui olevan yllättävän kaukana, mutta silti oltiin siellä melko nopeasti. Lumipeite muuttui paksummaksi ylös kiivettäessä, mutta ei sitä kyllä enempää ollut kuin muutama sentti. Toki painanteisiin tuuli oli sitä kasannut hiukan paksummiksi patjoiksi. Ylhäältä katsottuna maisema näytti jo talviselta.
Pidettiin tauko Kuivin huipun kivikasan suojissa. Tuuli oli tiukka ja kylmä, joten ei hengailtu huipulla kauaa. Taidettiin olla vielä niukasti pakkasen puolella.
Matka alas kohti puiston reunaa oli jännittävä. Pienen lumiharson peittämä kivikko vaati todellista keskittymistä askeleiden kohdistamiseen.
Puiston raja. Hop. Vapaus. Nyt voi kävellä missä haluaa. Hah! Tuolla rinnesuopalstalla on jäärata! Mennään sinne!
Nälkä alkoi kurnia ja ruvettiin pohtimaan safkailua. Kartasta bongattiin kunnon käyräsyherö Leaksagoahtin ja Guovdoaivi karttasanojen välistä. Siellä olisi varmaan tuulensuojaa. Oli. Hyvä mesta keittelyyn jyrkähköllä penkereellä. Mukavat maisemat. Aurinko puski ohuitten pilvien läpi. Päätin pistää puhelimeenkin datat päälle ja lähettää kuvan etelään.
Kuivi oli toiminut johkinlaisena vuodenajan jakajana. Länsipuolella ilma ja näkymät tuntuivat jotenkin selkeästi jo talvisilta. Maastotyyppi oli myös vaihtunut sammaleisesta tunturiaukeasta enemmän heinikkoiseen ja kiviseen tunturiaukeaan, joka yhdessä lumipeitteen kanssa näytti timanttiselta.
Suunnattiin safkan jälkeen kohti seuraavaa huippua, Gaimmoaivia, jolla oli tullut käytyä jo pari kertaa aiemminkin. Ekalla reissulla Paissilla Utsjoelta käsin se oli toiminut reissun eteläisena kääntöpisteenä ja tokalla keikalla Sulaojalta käsin taas pohjoisena kääntöpisteenä. Tällä kertaa se toimisi läntisenä rajoittimena.
Happoa. Kisa huipulle viimeisestä notkelmasta. Kukaan ei siitä mitään sanonut, mutta asetelma oli selvä. Otin suoran reitinvalinnan kivikosta ja jyrkkyydestä huolimatta. Juha koukkasi oikealta parempikulkuista reittiä pitkin ja Vili taas vasemmalta. Revin itseäni kivikossa käsinkin ylös. Huippu lähestyi ja voitto oli varma. Tuuletin itsekseni. Muitten ilmeistä tajusin ettei tässä ehkä mitään kisaa ollutkaan.
Tiirailtiin aikamme maisemia huipulta. Koillisessa tutkailiin jänkiä ja bongailtiin niiltä mökkejä. Lännessä ihailtiin Nilijohkan uurtamaa lovea maastossa, sekä Norjan puhtaanvalkoisia vuoria. Etelässä omia laakeampia muotojamme.
Kaarnikkaa oli matkalla Nilijohkalle pirusti. Erityisesti Gaimmon pohjoisimmaksi työntyvän kärjen jyrkänteiden ympäristössä. Juhalla oli taas vauhti päällä ja paineltiin melkoista vauhtia kohti suunniteltua yöpaikkaa. Jotenkin se kerkesi kuitenkin koko ajan napsimaan niitä marjoja maasta naamariinsa. Nilijohkan ylityksen pääsi hoitamaan hietikoksi/kivikoksi merkatulla alueella mukavasti kiviä pitkin loikkien. Telttapaikkojakin oli pohjoispenkalla riittämiin. Nuotiopohjien määrästä päätellen lienee suosittu paikka.
Keli oli hyvä. Kuiva, kylmä. Aurinko valui pilvien kanssa Gaimmon taakse piiloon. Välppäsin käytännössä kaikki kuivat vaatteet päälle mitä löytyi. Villasukat oli erittäin kivat Crocseissa. Istuskelttin rantapenkereellä ja keiteltiin kaakaota. Mutusteltiin kuka mitäkin.
Toista kaakaokierrosta miettiessä räntäsade alkoi ajaa päälle lännestä jokea pitkin ylävirtaan. Kamppeet kasaan ja telttaan.
Myöhemmin keli kirkastui vielä uudelleen. Eilinen revontulishow sai jatkoa. Makiaa.
