Eipä tullut kirjoiteltua tästä päivästä – tai koko loppureissusta – pahemmin mitään muistiin, joten aika lonkalta nämä sepustukset tulee.
Aamu oli rapea. Oltiin heräillessä vielä selkeästi pakkasen puolella, varmaan neljän-viiden asteen tuntumassa. Teltta oli kuurassa niin sisältä kuin ulkoakin. Sen puunaaminen jäähileestä puhtaaksi on yllättävän työläs setti, mutta palkitsee kumminkin seuraavana iltana. Ei sitten tarvitse pystytellä päivän aikana pakattuna sulanutta ja kostunutta telttaa, tai kannella turhaa painoa mukana.
Keitin puksutteli pontevasti karistaen viimeisetkin epäilykset siitä, että kylmälle herkkä kaasu olisi aihauttanut alkureissun keitinongelman.
Päivän tavoitteena oli löytää Linkinjohkan itäpuolelta Linkinvarrin tyvestä leiri, josta sitten huomenna suuntailtaisiin Erttetvarrin kautta irtautumisasemiin Kuoppilasjärven kämpälle. Välissä oli kuitenkin Njiljohmohkkejeaggi, Nilijoenmutkanjänkä, jonkä läpi oltiin tarvottu joitakin vuosia sitten faijan kanssa. Ei tarvitse toiste tehdä sitä erhettä. Suunnattiin suoraan pohjoiseen hakien kuivaa maata jalkojen alle.
Dalvadakseen suuntaava ura alle ja töppöstä toisen eteen. Kummallinen keli. Kylmä, mutta hikoiluttaa kuitenkin kovasti. Bissocuollanvarrin jälkeen nähtiin pari porotokkaa ja paineltiin suunnitellun polultaerkanemiskohdan ohi. Uudessa kartassa oli merkkailtuna Nuvvos ailegas pyöräilyreitti, mutta eihän siinä mitään polkua mennyt. Ei ollut iso kämmi kumminkaan, maks 200m.
Nuvvos-Aitevarrin pohjoispuolelta, sen itäpuolella olevan suon poikki, ja Skierrecaddan luonaispuoliselle mäelle lounastamaan. Riekkoja pölähteli varvikosta tuon tuosta. Hyllyvää suota ylittäessä korppi kaarteli yllä. Ruokatauolla Skierrevaddalta tuijotettiin tiukasti suuntaamme.
Jostain kaukaa kuului laukauksia. Joku muukin oli riekkoja löytänyt.
Loppupäivä luovittiin huonosti. Jotenkin ei haluttu ottaa yhtään turhaa nousua, ja päädyttiin sen takia ryynäämään kivikoita ja suota. Skirreskaidilta tähyiltiin suoraan pohjoisessa yksinäisellä kuivalla tömpäreellä erottuvaa möksää. Kammi tuo taisi olla. Ois pitänyt olla kiikarit, vaikka 200mm objektiivilla ja kuvan zoomailulla melko selkeä käsitys rakennuksesta saatiinkin.
Linkinjohkasta löytyi ylityspaikka nopeasti. Ponnistusvoimaiselle paikkoja löytyi tuon tuosta. Rinkan kanssa kuitenkin vähän hirvitti jännitti loikkaamaan. Ponnistus. Askel penkereelle. Woops! Juha heitti käden ja koppasi ylös ennen kuin kerkesin enempää lähteä kaatumaan takaisin.
Pistettiin teltta pystyyn muutaman kymmenen metrin päähän joesta ja leviteltiin kamppeita sinne tänne varvikon päälle kuivumaan. Käytiin joesssa jopa pesullakin kun hyvä uimamonttu löytyi. Ei kyllä uitu.
Illalla keitellessä porotokka laidunsi ylärinteellä. Tulivat melko lähellekin. Tasainen pilvimassa peitti taivaan, joten revontulishowta ei nähty kolmantena peräkkäisenä iltana enää.