UKK 2016 – Päivä 3

Aamulla herätys kasilta, että päästäis mahdollisille rapsakoille ja kantaville hangille. Heräsin neljältä ja tein tulet sammuneeseen kamiinaan sillä kamat oli vielä aika märän oloisia. Samalla kävin ulkona todeten että lumi rutisi mukavasti jalkojen alla. Oli siis pakkasta. Jes. Edeltävän illan raatoja keräillessä kului kuitenkin aika pitkään ja oltiin lähdössä vasta kymmenen jälkeen. Tehtiin uudet kireämmät ahkiovirit paracordista ja lähdettiin matkaan. Edettiin 50m ja Vili tipahti ekaan ojaan. Ei prkl. No eihän sille mitään voinut. Lumi vaan yksinkertaisesti petti ojanpenkasta suksen alta ja sit mentiin. Takapakkia vaatteiden vaihdosta tuli kuitenkin onneksi vain reilu vartti.

Eräällä aikaisemmalla retkellä näillä samoilla tonteilla törmättiin faijan kanssa muutaman nuoremman kollin kanssa vaeltamassa olleeseen perheenisään joka pohdiskeli missä kameraa pitäisi säilyttää, jotta sen saisi niin nopeasti esille että aina ehtisi näpsäistä kuvan kun joku tippuu ojaan. Meikällä kamera oli kyllä rintalaukussa, mutta enpä tajunnut sitä kaivaa esiin ennen kuin autoin kaverin hyisestä vedestä ylös. Sori siitä.

Lähdettiin Jaurun vartta länteen hyvin luistavaa jäistä kelkkauraa pitkin. Vaikka tuntureiden väliset jontkat eivät yleensä tarjoa mitään erikoista nähtävää oli nyt kuitenkin hienon näköistä. Elokuvamaisen hitaasti leijailevat isot lumihiutaleet sekä auringon ajoittaiset pilkahdukset tekivät jokiuomasta lähes satumaisen näköisen. Matka eteni hyvää tahtia, mutta pienet kokeilukaarrokset kelkkauran ulkopuolella osoittivat ettei pakkasta ollut viime yönä ollut tarpeeksi, sillä hanki upotti samaan malliin kuin edeltävänä iltana. Alkoi näyttää että ollaan aikalailla kelkkauran varassa. Suunnitelmana oli alun perin ollut seurailla Jaurua vain vähän Siulanruoktun autiotuvan ohi, mutta päädyttiin lopulta seurailemaan sitä aina Repoaavalle asti. Pysähdyttiin repoaavan laitaan syömään ja ihmettelemään jängän kokoa. Todettiin myös että kelkkauraa on pakko seurailla niin pitkään kuin se menee edes summittaisesti oikeaan suuntaan, sillä umpisessa etenemisvauhti tippuisi luultavasti taas reiluun kilometriin per tunti. Repoaavan laidasta sai myös yllättäen mobiilidatayhteyden ja tarkastettiin säätiedot. Seuraavana yönä pitäisi olla jo viisi astetta pakkasen puolella. Hyvältä vaikuttaa.

Kelkkaura johti lopulta Hammasjoen vartta seuraillen aina Hammaskurun kämpälle asti ja näytti jatkavan siitä vielä Hammaskuruun ja sitä kautta oletettavasti Anterinmukkaan sekä Muorravaarakkaan. Oltiin perillä reilusti ennen seitsemää ja saatiin hyvät huollot tehtyä. Yhdeksän aikaan elohopea tippui jo pakkasen puolelle. Hyvä huolto, sään selkeä kirkastuminen iltaa kohti ja YleXn kuuluvuusalueelle saapuminen nostattivat eilisten vastoinkäymisten hieman latistamaa mielialaa. Ennen nukkumaanmenoa päätettiin vielä tuhota loput Kempasta ostetut makkarat.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.