Vaellus Käsivarren erämaassa 2018 – Päivä 5

Vaikka käytiinkin illalla nukkumaan ”jo” yhdentoista aikaan, heräiltiin vasta puoi yhdentoista aikoihin auringon paahtamaan telttaan. Eka hikiherätys tälllä keikalla. Lämpö tuntui hetken mukavalta, mutta hien alkaessa valua noroina oli pakko kömpiä pihalle tuuleen vilvoittelemaan.

Aamupesu Vuotisjoessa. Kylmää. Virkistävää. Lämmin tulee kylmn veden herätellessä pintaverenkierron ylikierroksille. Paisteessa oli kuuma, ajoittain taivaalla lipuvien pilvien varjossa vilpoinen +13.

Juuri kun oltiin lähdössä liikenteeseen dallaili paikalle pari kalamiestä. Isä ja poika selkeästi myös. Olivat kuulemma teltan jättäneet Kaskaksen varrelle. Olivat nähneet ilmeiseti myös toissapäivänä tavatut Kuopiolaiset kalaveikot. Jonkun pariskunnan Pitsijoen tuolla puolen myös, sekä yksinäisen kalaukon Vuontiksen toisella puolella. Ruuhkaa.

Vuontiksen varsi oli Bizeskaidin ja Marsujoen välillä pelkkää telttapaikkaa. Telttapaikkoja kaikille. Bongattiin vielä yksi telttakin, Akka ehkä. Koko matka Marsujoelle oli hyvää hiekkaista baanaa. Aurinko paistoi, Caibma vahti selustaamme. Avasin paidan napit napaan asti. Marsujoen loppukurvista päästiin kengät jalassa kiviä pitkin koikkelehtien yli.

Elbattiin Marseskaidin eteläkärjen tömpäreillä ilman paitaa. Pilvet valuivat kilvan eteenpäin. Juomatauko venyi reilun puolen tunnin mittaiseksi.

Lulimus Bovnnoaivin johtokäyrän kohdalla kulki hyvä hiekkainen baana muuttui varvikkoseinäksi.

Ylitettiin Aatsajoki Goddogielasin kohdalta. Kunnon pajukkokivikko, tälläista kun joutuisi könyämään pimeässä niin ei hyvä heiluisi. Kopattiin vesikassi yläkeittelyä varte tällä kertaa vähemmän täyteen kuin ekana iltana. Kassi roikkumaan Kajkan pystyremmeihin ja kovaa ajoa. Tiukka takakeno, huojunta ja heilunta. Kivikko loppui äkkiä ja matka Goddovarrin huipulle oli hyvää kuljettavaa varvikoista huolimatta. Goddovarrin laakean huipun huiputus tuntui saavutukselta kun sai vesikassin pois selästä. Koko kapuamisen ajan arska oli paahtanut, mutta nyt kun oli tauon paikka ja sain katkottua lahkeet ja paidan pois, se karkasi pilveen piiloon. Aina ei voi voittaa, saatiin kuitenkin jo yksi hyvä aurinko elba tälle päivälle.

Trek’n’eatin Chili con Carne oli huono, tauko oli hyvä. Harvoin retkiruuat ovat omaan makuuni liian tulisia, mutta nyt huuliakin kirveli. Kiikaroitiin Kalkkoaivia ja sen natsitietä. Caibma myhäili edelleen vastakkaisessa suunnassa.

Pidettiin vielä tauko Gomatoaivin rinteellä. Bongattiin Kutukosken kämppä tiukan kiikaroinnin tuloksena ja faija vannoi nähneensä aikaisemmin rinteessä jonkin rautalangan. Epäili sitä saksalaisten tietoliikennekaapeliksi.

Saatiin leiri melko ylös Stuorarodujohkan pohjoispuolelle. Hyvä pulputus purosta ja sopiva monttu pesulle. Vastarinteen kivikkoisessa rinteesä poukkoili yksinäinen nuori poro, joka myöhemmin koikkelehti joen yli etsimään meistä seuraa. Pelästyi kuitenkin pahoin teltan pystytystä ja kirmasi karkuun. Yllättäen avoimella ollut leiri oli ensimmäinen jossa oli mäkryjä häiriöksi asti. Itä-koillisessa horisontin siluetissa paistoi masto. Teltan edustalla kilkatti 4G.

Teltta oli pienellä kumpareella isomman suojassa. Huomiselle luvattiin sadetta ja kovaa tuulta. Ukkostakin joku sääpalvelu väläytteli. Varauduttiin viettämään aamu teltassa makoillen. Kirrasin vielä narut ennen nukkumaan menoa.

1 kommentti kirjoitukseen “Vaellus Käsivarren erämaassa 2018 – Päivä 5

  1. Hieno kerronta retkestä, luin tarkkaan koska elokuussa samaan maastoon Meillä tavoite kalastus , kuvaus ja uuteen alueeseen tutustuminen. Toisten kertomuksissa saa aina tärkeitä tietoja, varsinkin kun menee uudelle alueelle.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.