Kevon syysvaellus 2018 – Päivä 1

Tuttu kuvio. Junailtiin Vilin kanssa Rolloon ja juha oli asemalla Avensiksen kanssa passissa 7.13. Ivalosta loput eväät matkaan ja Siidaan lounaalle. Ivalon Bistro olisi auennut vasta klo 12, joten pekoniburgerit jäivät väliin.

Auto parkkiin Kenesjärvelle, ja reput selkään. Sodankylän tasalla lunta oli jo pelottavan paljon, mutta Kevon kanjonin koillispäässä vain nimeksi. Pieniä laikkuja siellä – täällä. Polku alle ja hanaa. Tai siis, alun portaat alle ja hitaasti könyten ylös. Yhdet parin päivän ikäiset jäljet kulkivat edellämme, kadoten jossain vaiheessa ennen Balddotjavreja. Järvien tasalla neljä komeasti naamiotunutta riekkoa päästivät aivan viereen. Ryömin hitaasti vielä lähemmäksi kun kamerassa sattui olemaan väärä lasi nokalla. Vasta kameran sulkimen säksätys sai ne lehahtamaan lentoon. Paita näytti ruokalapulta kaarnikkatahroineen.

Pidettiin juomatauko Guoihgagritjorbmin nuotiopaikalla. Keli oli vilpoinen; mukava kävellä, mutta kauaa ei auttanut istuskella ellei meinannut lisätä taukotakkia päälle. Heti kohta tauon jälkeen aukesivat ensimmäiset näkymät kanjoniin. Hyvät. Puita on enemmän kuin Paistuntureilla ja kanjonin lounaispäässä tehtyjen pyörähdysten perusteella luulin. Mäntyäkin kivasti.

Muutama kilsa etelämpänä kahlaamosta yli. Kovin kylmää vettä, ja yllättävän leveä ylitys. Ainakin näin syksyllä ylityksen avuksi rakennettu vaijeri köysineen tuntui hieman huvittavalta, sillä virta ei ollun mitenkään erityisen vuolas. Vastarannalla reidet pohkeet olivat kylmästä jo kankeat. Petolintu kaarteli katselemassa josko ylittämässä olisi amatöörejä joista saisi iltapalan.

Yöksi käppäiltiin seuraavalle nuotiopaikalle. Liiterissä oli valmiit klapit säkeissä. Mitä helvettiä. Voisin kuvitella täällä olevan melkoisia kokkoja, jos, ja kun ei tarvitse itse juuri muuta tulien eteen tehdä kuin nopeat syttypuut. Toisaalta säkeissä oli niin paljon koivua, että tuohilla olisi saanut tulet varmaan aikaiseksi pienimättä klapeja ollenkaan.

Paisteltiin makkarat ja eineshampurilaiset nuotiolla. Juhalla oli kuivattua poroa ja Vilillä savupeuraa. Suut makiaksi. Ensimmäisen illan minimaaliset lakkalikööri naukutkin otettiin. Hiuksen hennot reposet taivaalla.

Kaivauduin kasin aikoihin tuplamakuupussiin: nollakeliin asti sopivaan Rabin untuvapussiin ja kiinalaiseen kesäkelien untuvapussiin. Luulisi riittävän.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.