Hiihtovaellus Korvatunturille, otto kaksi. Oltiin käyty Juhan kanssa edeltävänä vuonna jo kahdestaan tavoittelemassa Joulupukkia kotoaan, mutta tuolloin ei päästy perille. Siitä keikasta muodostui saunomiseen, evästelyyn, Naltiojoen autiotupaan, ja pettymykseen painottunut reissu.
Tällä kertaa lähdettiin kolmestaan Juhan ja Vilin kanssa liikkeelle tavoite kirkkaana silmissä kiiluen suoraan Korvista kohti. Jätettiin auto Tikkasen Vieriharjun autiotuvalle, josta ekana hiihtopäivänä paineltiin Vieriharjuun. Sieltä sitten heti toisena päivänä Rakitsanojan kautta Korviksen huipulle ja takaisin Rakitsanojan kammille yöksi. Rakitsanojalta siirryttiin seuraavaksi katsastamaan Mantoselän autiotupa, josta jostain kumman syystä kuvittelimme löytävämme saunan. Tiedä sitten miksi. Viimeiseksi yöksi hiihdeltiin kokemaan vielä kerran Naltiojoen tupa, ja sitten takaisin autolle.
Kemihaaran alue on ehkäpä parhaita paikkoja Suomessa hiihtovaellukselle tiuhan tupaverkostonsa ansiosta, mutta silti parin peräkkäisen kevättalven kipautuksen jälkeen mieli halajaa näkemään muunkinlaisia maisemia – ja niitäpä joutuneekin varmaan katselemaan tulevaisuudessa. Tätä kirjoitellessa on valitettavasti tullut jo tieto, että Kemihaaran tie on talvikunnossapidossa enää talven 2019-2020. Saapa nähdä koska tänne taas palaa hiihtelemään.
