Kevyehkö kohtuuhintainen keittelysetti – MSR Pocket Rocket 2 ja TOAKS Titanium 1100ml

Kuvitusta tulossa, jahka kerkeän..

Tämä ei ole arvostelu, vaan kirjoitus siitä miksi olen päätynyt tällaiseen keittelysettiin.

Monelle retkeilijälle ensimmäinen keitin lienee Trangia. Ensin mennään karvalakkimallilla sinolia poltellen, kunnes kuullaan joltain, että marinol nokeaa vähemmän. Marinol -vaihe ei yleensä kestä enää kovin kauaa, sillä melko nopeasti joku vinkkaa että jos koko spriipolttimesta hankkiutuu eroon ja korvaa sen kaasupolttimella, pääsee eroon nokeamisesta kokonaan ja vielä lisäksi keittely on kaasulla huomattavasti nopeampaa ja tarkempaa. Liekin tehoa voi säätää helposti nippeliä kääntämällä, tai jopa sammuttaa kokonaan koska vain!

Seuraavassa vaiheessa sitä tajuaa ehkä jo itsenäisestikin, että tuo Trangiahan on aika moinen möhkäle. Samoihin aikoihin voi myös olla tullut jo siihen pisteeseen, että retkellä ei oikeastaan tule pahemmin mitään kokkailtua. Keittimestä on tullut pelkkä vedenkeitin, jolla haluaisi elämän eliksiirin vain mahdollisimman nopeasti kiehuvaksi ja kipata sitten ruokapussiin muhimaan tai kuksaan kahvipurun sekaan. Tässä vaiheessa kuvaan astuvat Jetboiloit sun muut tohottimet, jotka ovat äärimmäisen tehokkaita veden keittämisessä, mutta vähän kehnoja varsinaiseen kokkailuun ”kattilan” pitkänomaisen muodon takia.

Kun tauti etenee vielä pidemmälle, alkavat Jetboilitkin tuntua turhan painavilta. Titaani alkaa kuulostaa kiihottavalta materiaalilta, ja sitä tajuaa että eihän kaasupolttimen tarvitse oikeastaan tehdä mitään muuta kuin säädellä kaasupatruunasta vapautuvaa kaasua ja antaa sen sekoittua ilman hapen kanssa. Vähimmällä painolla pääsee, kun polttimen voi ruuvata suoraan pullon päälle. Tässä raapustuksessa esitelty setti on juuri tähän vaiheeseen omiaan. Tai sitten vaikka ihan ensimmäiseksi keittelysetiksi – melko halpa kombo kun tämä on.

TOAKSin 1100ml kattila painaa 136g, ja MSRn Pocket Rocket 2 75g. Kummankin kohdalla oma punnitukseni vastaa ilmoitettua painoa. Yhteensä koko keittiölle tulee painoa siis 211g. Taskuraketti kustantaa alle neljä kymppiä (esim. tätä kirjoittaessa varuste.netissä hinta on 36,90€) ja TOAKSin kattilan saa eurooppalaisesta nettikaupasta viiden kympin pintaan (esim. tätä kirjoittaessa addnature.fissä hinta on 44,95€, mutta postien kanssa taitaa kivuta hieman viiden kympin yli). Aliexpressistä kattilan saa suunnilleen kympin halvemmalla (esim. tässä hinta 41,80€ posteineen Suomeen), ja tarjouksesta taskuraketin voi löytää alle kolmen kympin, kuten itsekin sen aikoinaan nappasin. Yhteensä setin saa siis helposti selvästi alle satasella.

Titaanikattiloita ja kaasupullon päälle ruuvattavia tohottimia loputtomiin, miksi juuri nämä? Aloitetaan kattilasta.

TOAKS 1100ml kattilaan päädyin pääasiassa kahdesta syystä.
Ensiksi, tahdoin että koko paketin saa pakattua helposti yhdeksi köntiksi jonka voi ottaa repusta ulos kun keittelylle on tarvetta. 1,1L kattila vetää juuri sisäänsä standardimuotoisen 230g kaasupatruunan, tulitukkurasian, sekä pienikokoisen kaasupatruunan päälle ruuvattavan polttimen. Juuri 230g patruunan tahdoin kattilaan mahtuvaksi, koska sillä keittelee kolmen yön pidennetyn viikonlopun keittelyt kahdelle. Pienemmässä 100g kaasupatruunassa taas kaasua on suhteessa pakkaukseen vähemmän, ja ne ovat myös suhteessa kalliimpia. Isompi 450g patruuna taas on hieman kiikkerä alusta päälle ruuvattavalle polttimelle, sekä turhan iso viikonloppureissuun. Eikä semmoisia titaanikattiloita edes taideta valmistaa joihin moinen mötkäle mahtuisi.

Toiseksi, tahdoin että kattilan tilavuus riittää veden keittämiseen kahteen pussiruokaan kerralla, sillä harvemmin retkeilen yksinäni. Tämä vaati litran tilavuutta kattilalta.

Juuri TOAKSin kattilaan päädyin lähes puhtaasti hinnan perusteella. Luin myös positiivisia kokemuksia valmistajan laadusta. Valitsin pelkästään kahvallisen kattilan ilman ripustuskaarta, koska ajattelin kaaren olevan vain turhaan tiellä. Nyt saattaisin valita kaarellisen version, jotta kattilaa olisi helpompi käyttää tarvittaessa tulilla.

MSRn Pocket Rocket 2:een päätyminen oli ehkä vähemmän suunniteltua. Se vain tuntui oikealta valinnalta. Taskuraketti ei ole ihan kevyimmästä, pienimmästä, eikä halvimmasta päästä patruunan päälle ruuvattavista polttimista. Sen minkä se näissä kategorioissa häviää, voittaa se mielenrauhassa. En muista nähneeni yhtään negatiivista kokemusta yhtenä vaihtoehtona olleesta UL-retkeilijöiden joukossa kulttimaineessa olevasta titaanisesta BRS-3000T -polttimesta. Se painaa kolmanneksen taskuraketista, on hieman pienempi ja maksaa puolet, mutta siihen olisi vain jotenkin hankala luottaa. Tunnetun laatubrändin nimi rauhoittaa taskuraketin kohdalla. Lopullisesti taskuraketti kakkoseen päädyin, koska se mahtuisi 1100ml kattilaan kaasun kanssa (toisin kuin monet leveämmän liekin tarjoavat polttimet) , ja satuin bongaamaan sen tarjouksesta alle kolmen kympin.

Joissakin myyntimateriaaleissa taskuraketin kakkosversion eduiksi kerrotaan mm. sen tuulisuoja. Rehellisesti meni aika pitkään tajuta, että sillä tarkoitetaan tuota polttimen pällä olevaa pienen pientä kolmisakaraista ristikkoa. Ilmeisesti sen tulisi estää liekin sammuminen tuulessa kokonaan, minkä se ehkä tekeekin, mutta ei se juuri keittimen suorituskykyä tuulessa lisää. Vinka pääsee kumminkin puhaltamaan vapaasti polttimen ja kattilan välistä. Tätä ongelmaa varten olen viritellyt heijastavasta ohuesta alumiinista viritystä josta kirjoittelen jahka saan sen sellaiseen kuntoon jota voi muille esitellä. Tässä vaiheessa voin vinkata sen verran, että kannattaa huomioida ettei lämpöä tule heijastettua kaasuupatruunaan, tai ettei sitä ohjaa kattilan kahvoihin.

Jotta poltin mahtuu kaasun kanssa kattilan sisään, tulee sen pään olla melko kapea. Koska pää on kapea, myös sen tuottama liekki on sellainen. Titaanin etuna on sen keveys, mutta toisena ominaisuutena – ei välttämättä pelkkänä heikkoutena – varsin heikko lämmönjohtokyky metalliksi. Siinä missä alumiinikattila kuumenee pohjasta lämmittäessä varsin nopeasti sivuiltaankin, menee titaanikattilalla yllättävän pikään lämmitä ympäriinsä. Näin esimerkiksi titaanikattilan kahvatkin voivat olla titaania, eivätkä ne ole liian kuumat käsiteltäväksi. Kun heikko lämmönjohtokyky taas yhdistetään polttimen kapeaan liekkiin, tulee kombosta hieman altis keitoksien pohjaan polttamiselle. Jos siis kattilassa meinaa tehdä muutakin kuin keittää vettä. Olen kyllä keitellyt pussipastaa sun muuta kattilassa polttamatta mitään pohjaan, mutta tarkkana saa olla liekin tehon säätämisen ja sekoittelun kanssa.

Tämä setti ei ole halvin, kevein, pienin, tehokkain, helpoin, eikä varmatoimisin. Se on kuitenkin sekoitus itselleni sopivassa suhteessa kaikkia näitä. Siksi se on mielestäni oivallinen retkeilyyn metsäisillä alueilla. Siinä on tiettyjä rajoitteita, joita toki tulee kun tavoittelee jonkinlaista keveyttä ja yksinkertaisuutta, mutta ne pitää vain huomioida. Jos haluan kokkailla jotain erikoisempaa reissussa, otan toisenlaisen kokoonpanon matkaan. Setti on varsin monikäyttöinen, mutta tulistelukäyttöä helpottamaan hankkisin tosiaan nyt ripustuskaarellisen kattilan. En kuitenkaan lapin avoimiin erämaihin lähde tämän kanssa kuljeksimaan, ennen kuin saan viritettyä varmatoimisen tuulisuojan polttimen ja kattilan väliin. Siellä tahdon olla täysin varma, että saan tarvittaessa vedet kiehautettua kelissä kuin kelissä.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.