Kaldoaivi 2017 – Päivä 2

Kymmeneltä ylös. Teltassa olo kuin lehmän pötsissä. En tiedä millaista lehmän pötsissä on, mutta voisin kuvitella että siellä on jotakuinkin yhtä kuumaa ja kosteaa, sekä epämukavaa. Aurinko paistoi edelleen, niin kuin koko yönkin. Luultiin alkuun että eilisen ötökkähelvetistä päästiin eroon, mutta nekin näköjään vaan ottivat aamun kaikessa rauhassa. Oli pakko käydä järvessä peseytymässä. Kylmä vesi virkisti.

Lähdettiin kahdeltatoista liikkeelle kohti Njuohgarggua Geinnodatoaivien kautta. Päivä kuumenee. Lavvojavrin jälkeen vastaan tuli yksi kulkija koiran kanssa, ja kaukana luoteessa MTB-uralla möyri mönkijä. Kavuttiin uraa pitkin Njuohgarggun selälle ja köpöteltiin sitä pitkin etelään. Tuli huomattua, että 1:100 000 Calazon kartta ei varsinaisesti suunnistamiseen sovellu. Kiva sitä oli kantaa mukana ja pohtia suurempia taistelukuvioita, mutta matkan varrella sitä oli hankala käyttää kun puolet maaston muodoista tuntui puuttuvan.

Polun kaartaessa kaakkoon hypättiin pois sen matkasta ja suuntailtiin omia reittejämme kohti Sohkardohppan viereistä 325.9m korkeudella meren pinnasta olevaa lampea. Bajanvaddan pohjoispuoli oli vittumaista vaivaisvarvikkoa. Polven korkuista, tiheää, alta kosteaa, mäkärien lempparia. Niitä oli ihan vitusti. Ennen olen luullut nähneeni niitä paljon, mutta en ilmeisesti. Ei voi istua, eikä liiemmin pysähtyä. Pakko pysyä liikkeellä, tai verenimijät iskevät kiinni. Perkele. Käsivarsia polttaa. Aurinko ei ole vielä tämän reissun aikana käynyt pilvessä kertaakaan, ja lähimmät näkyvät nytkin kaukana horisontissa.

347.4 lammessa uiskenteli kirkkaan valkoinen joutsenpariskunta. Mahtava näky keskellä aukeata tasaväristä tunrdaa. Yrittivät lähteä karkuun kun käveltiin ohi, mutta kiitorata oli toiselle liian lyhyt. Puoliso katosi horisonttiin. Toivottavasti ei aiheutettu avioeroa. Olo oli niin tukala, etten vaivautunut kaivamaan kameraa edes tätä näkyä tallentaakseni. Jälkeenpäin kaduttaa.

Viiden aikaan pidettiin ruokatauko Buolzzatjohkan alkulätäköllä, siinä Sohkardohppan kupeessa. Hyvää hiekkaista maata, makian näköisiä leiripaikkoja. Lampi ja kumpareet sen ympärillä muodostivat kummalliset mittasuhteet. Kartasta pystyi helposti arvioimaan lammen koon, mutta silmämääräisesti oli vaikeaa hahmottaa kuinka iso se oikeasti oli. Ehkä porottava helle alkoi temppuilla pääkopan kanssa. Lammen pohjoisrannan rinteestä tihkui vettä kuin puristetusta pesusienestä. Pienet tuulahdukset helpottivat ajoittain tilannetta ötököiden kanssa, mutta pilviä ne eivät alueelle tuoneet.

Taiteilin tauon jälkeen pyyhkeen lippiksen alle suojaamaan palanutta niskaa ja kaulaa ilta-auringolta. Paineltiin käärmeen lailla luikertelevaa Buolzzatjohkan harjannetta lounaaseen, kunnes todettiin jalat käytetyiksi ja päivä taputelluksi. Kiskoin naamariin kinkkukukkoa ja metukkaa. Päivä numero kaksi, ja metukka oli jo aikalailla menetetty tapaus. Kuulemma huominen päivä olisi vielä kuumempi. Väsyttää. Pilvet ovat saapuneet horisontista lähemmäksi, mutta auringon ne kiertävät kaukaa. Palanut iho kirvelee.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.