Kaldoaivi 2017 – Päivä 5

Ah! Ekat hyvät unet. Teltta varjossa, ja aurinkokin pilvessä herätessä. Aamu-uinti ja liikkeelle yhdentoista maissa. Pulmankijoen alun yli piti kahlailla ilman kenkiä Junkersille päästäkseen. Raato oli kyllä kummallinen ilmestys keskellä erämaata. On siinä varmaan ollut Heinzilla huuli pyöreänä, kun on pamauttanut koneensa keskelle joka suuntaan täysin avointa Suomen Lappia. Toki varmaan ollut huuli vähän pyöreänä jo siinä vaiheessa kun on kotoa Baijeirista (en tiedä mistä Junkersin miehistö oikeasti oli kotoisin) lähdetty ja päädytty yhtäkkiä tundralle lappalaisten sekaan.

Jatkettiin Junkersin mäkilinjaa pitkin kohti koillista. Hyvää käveltävää pääasiassa. Suotkin olivat melko mukavia ylitettäviä. Muorahisvarrin tasalla olevilta kummuilta nähtiin Cuomasvarri ensimmäistä kertaa. Houkuttelevan näköinen töppyrä, mutta jää nyt tällä kertaa väliin faijan kantapäiden – ja omien liiallisten kamppeiden – takia. Faija paineli itseasiassa koko tämän päivän Crocsit jalassa, kun vaelluskenkien aiheuttama tuska oli käynyt liialliseksi. Aika veto. Samoilla kummuilla vedettiin myös keikan ekat elbaukset. Tuulenvire piti kerrankin ötökät loitolla. Pisteltiin viestiä etelään ja ihmeteltiin etelästä nousevia sadepilviä. Menivät kuitenkin idästä ohi.

Jatkettiin kohti Moresveaiskaidia, ja pidettiin sen eteläpuolisella 185.3 lammella ruokatauko. Oikein pitkä, reilusti yli parin tunnin. Yle Ykköseltä tuli ohjelma jostakin kirjasta, joka käsitteli elämää 50-luvun Helsingissä. YleXltä taas DJ Orionin vetämä uuden musiikin ilta. Eurodancee ja post-EDMää. Mitäpä sitä muutakaan tunturissa kuuntelisi.

Jatkettiin karttaan ”niityn” ympäröimäksi merkityn lammen kautta Moresveaijohkan yli kalliolle leiriin. Paikka näytti vielä joen toiselta puolelta aika hyvältä, mutta aika paskahan se rehellisesti oli. Suota ja kallioharjanteita vuorotellen, aivan niin kuin karttaan olikin piirretty. Saatiin teltta kuitenkin yhden kallion kylkeen kivien avulla pystyyn.  ”Niittylammen” kautta piti koukata ihan vain koska se näytti kartassa niin kummalliselta (ainakaan retkikartta.fi kartassa tätä ”niittyä” ei ole merkitty, mutta 1:100 000 Calazossa tällainen oli). Se kuitenkin paljastui ihan tavalliseksi suon ympäröimäksi lätäköksi. Moresveaijohkan yli päästiin helposti kahlaamaan, mutta mua ei ole koskaan syöty niin ahnaasti kuin tätä jokea ylittäessä. Sääret olivat kirjaimellisesti mäkryjä mustanaan. Niitä oli liioittelematta varmaan neljä per neliösentti.

Näkymät leiristä on hyvät. Mattit Roavvevarri näkyy ja aurinko paistaa mukavan alhaalta tehden kallion pintaan kivat varjot. Teltta ropisee sen sisäpinnalle hakeutuneista mäkäristä. Reissu tuntuu olevan lopussa, vaikka lähtö on vasta ylihuomenna. Pulmanki näkyi jo tänään kaukaisuudessa. Cuomasvarri taas ilkkui horisontissa. Pitänee tulla ottamaan revanssi Kaldosta vielä joskus. Juon toisen minttukaakaon. Kaivan Al Caponet esiin, vain todetakseni niiden rusentuneen rinkassa.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.