Eväsretki Kemihaaran maisemissa 2018 – Päivä 1

Hyppäsin edeltävänä iltana Helsingin päärautatieasemalta junan kyytiin. Mukana iso duffelikassi, sukset ja sauvat sekä pari ahkiota. Onneksi sain siipimiehen matkaan auttamaan romppeiden kantamisessa junaan. Tsiigasin junalippua ja vaunujen numeroita. Ei täsmännyt. Oman vaununumeroni perusteella tuubista puuttui pari vikaa vaunua. Muitakin hämmentyneitä matkaajia palloili laiturilla. Tempaistiin kamat kuitenkin lähinnä oikeaa olevaan vaunuun ja jäin odottelemaan konnaria.

Virkailijan saapuessa paikalle, oli yllätys hänelle yhtä suuri. Nuori herra oli ollut kuulemma juuri kolme kuukautta lomalla ja oli silminnähden pettynyt ensimmäiseen työpäiväänsä kun Ilmalan pojat olivat päättäneet jättää pari vaunua pois junasta. Kuitenkin varsin määrätietoisesti ja rauhallisesti hän onnistui metsästämään vapaat hytit kaikille matkalaisille. Itsekin sain peräti tavallista tilavamman koirahytin massiivisen varustekattaukseni takia. Kaikki meni oikeastaan odotettua paremmin. Löin Netflixin tulille ja ahmaisin vahingossa koko The end of the fucking world -minisarjan.

Kello pärähti joskus seiskan jälkeen. Ajattelin tarkastaa Juhaa varten laiturin jolle Ouluun saavuttaisiin, ja huomasinkin että ollaan puoli tuntia aikataulusta jäljessä. Lisää unta. 20 yli kahdeksan päästiin Oulusta liikkeelle. Kopattiin Rollosta safkat ja löydettiin häkävaroitin kolmannesta kaupasta jossa käytiin. Oltiin luettu juttua juuri häkävaarasta vanhoissa kämpissä ja ajateltiin hommata kympin henkivakuutus. Just in case. Eipä kyllä olla koskaan kuultu että kukaan olisi häkämyrkystystä saanut kämpässä. Taitavat kuitenkin olla niin vetoisia ettei vaaraa oikeasti ole.

Safkattiin Kempassa ABCn uudet härkäpekoniburgerit ja juotettiin peltilehmä. Huitaisin kupin kahvia ja simahdin apukuskin penkille. Yön Netflix maratoni teki tehtävänsä. Heräilin Savukoskella, josta kaasutettiin kohti Kemihaaraa renkaat kirjaimellisesti ulvoen. Vasta-auratun tien pintaan oli jäänyt uskomattoman tasainen poimutus, joka sain renkaat soimaan tasaisesti ulvoen. Kemihaaran parkkipaikalla oltiin viideltä. Suoraan sanottuna ihan vitun kylmä. Siirtymä penkinlämmittimen halauksesta suoraan kirpeään pakkaseen ei ollut nautinto. ”Pikainen” kamojen vaihto ja ahkioiden pakkaus ja tilannearvio. Aurinko laski ja pakkanen kiristyi. Ei lähdetä repimään enää Karhuojalle minne oltiin suunniteltu. Otettiin ura alle ja suunnattiin Naltiojoen kämpälle. Sukset ja ahkio alkoivat jutella jo puolen tunnin hiihtelyn jälkeen tummuvassa yössä.

Paineltiin valmista baanaa pitkin, suunnilleen reittiä Aittavaara-Ritavuotso-Naltiojoki. Matka ei ollut kummoinen ja oltiin perillä jo kasilta. Ikkunasta kajasti valo. Prkl. Tuvassa oli neljä luokanopettajaopiskelijaa Rollosta. Olivat tulleet Tikkasen Vieriharjusta ja jatkamassa Vieriharjuun. Tulevien opettajien mittarin mukaan ulkona oli -26 astetta pakkasta. Ilmankos poskissa vähän nipistelikin hiihdellessä.

Huominen suunnitelma on vielä auki. Suunnataan Rakitsalle tai Karhuojalle. Paistettiin ekan illan makkarat kamiinassa.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.