Päivästä ei jäänyt paljoa sanottavaa. Verkkainen aamu niin kuin eilenkin, sillä ei ollut taaskaan kiire minnekään. Selailtiin tuvalle sytykkeiksi jätettyjä sanomalehtiä ja nautiskeltiin aamupalaa. Päätettiin tehdä jotain hyödyllistä ja laitettiin tupa tip top kuntoon: lakaistiin lattiat huolella ja pyyhittiin kaikki pinnat, järjesteltiin kalusto siistiksi ja tehtiin reilusti puita ja kiehisiä.
Hiihdeltiin rauhaksiin eilistä reittiä takaisin Naltiojoen tuvalle. Tiedossa oli reissun kolmas yö samalla tuvalla. Oikeastaan olisi ehkä voinut hiihdellä jo samoilla vauhdeilla autolle Kemihaaraan ja lähteä pois, mutta oma jatkokyytini Rovaniemeltä lähtisi vasta huomenna myöhään iltapäivällä.
Risteyksessä jossa Naltiojoelle suuntaavaeilinen reittimme erkani Korvatunturin kelkkareitistä törmäsimme pariin vanhempaan ukkoon. Sain kuulla kuinka surkeat ja helposti irtoavat suksissani olevat Kuusamon Uistimen uudemmat finngrip-easy siteet oikein ovat. Hassua sinänsä että itse en niistä pahemmin moitittavaa reissun aikana löytänyt. Ehkäpä ratkaisevana erona olivat näihin lainassa oleviin yksilöihini viritetyt irtohihnat, jotka kiersivät kenkien yli kiinnittyen siteen kengän alla kulkeviin rautoihin. Muistaakseni Naltion ja Karhuojan välillä umpisessa tempoessa side oli päässyt aukeamaan vain kerran.
Naltiojoen tupa oli edelleen siellä minne sen eilen jätimme. Tuvassa kykkiminen alkoi jo käydä vähän tylsäksi. Spekuloitiin kartalta minne toissapäivänä kokeiltu Naltion Väliselän ja Kolsan Kivikkomurustan eteläpuolitse kulkenut kelkkaura mahtoikaan mennä. Päädyttiin siihen että se luikertelisi luultavasti Pikku Kolsanmurustan pohjoispuolitse Matalasuvannonvaaaralle ja siitä Nuortille. Pitänee joskus käydä tarkastamassa onko todellakin näin.