Kevon syysvaellus 2018 – Päivä 3

Heräsin yöllä käymään pusikon puolella, ja keli oli illan ränätsateen jälkeen kirkastunut. Hyvä tähtitaivas ja hetoja reposia. Hain kameran sisältä ja onnistuin vahingossa herättämään sitten muutkin.

Kello oli seiskalta soimassa, koska Juha ei muistanut miten kellosta herätysaikaa vaihdettiin. Aamupuurojen jälkeen käytiin ihmettelemässä putousta. Aerosolina putouksen pauhusta ilmassa leijaileva veri oli käärinyt putouksen ympäristön satumaiseen jäävaippaan. Kuvat kertovat enemmän kuin osaan sanoa. Komeaa. Todella komeaa.

Kolisteltiin kohti Kuivia kympin aikoihin. Aamu alkoi taas mäellä. Reidet eivät olleet eilisen jäkeen ihna tuoreimmaista päästä. Ylempänä nähtiin pieni porotokka. Matka Kuivin risteykseen tuntui huomattavasti lyhyemmältä näin ylös kavuten, kuin se oli eilen lasketellessa tuntunut. Jännä. Aamuaurinko väänsi hienoja varjoja osin lumen peittämään maisemaan.

Ulloroadjan tasalla bongattiin tunturipöllö (edit: olisiko kumminkin suopöllö?). Kai. Kukaan meistä ei ole varsinaisesti mikään ornitologi, joten aikalailla veikkailujen varassa ollaan. Ehkäpä joku tunnistaa kuvista millainen lintu kyseessä oli.

Rakennettiin rinkoista ja makuualustoista tukikohta ruokatauolle Buortnajeaggin lounaisosan ojan varteen. Mättäiden ja suojarakennelman tarjoamassa kolossa oli mukava istuskella viimalta suojassa. Ruoka oli lämmintä ja hyvää. Keksitkin maistuivat jälkkärikahvin kanssa.

Kuivia lähestyessä maasto alkoi olla kokonaan paikoin lumen peitossa. Ennen tupaa joen ylitys meni aika kikkailuksi, ja saattoivat kengät siinä hiukan kastua, kun luotto hentoon jääpeitteeseen oli turhan kova. Sattuuhan noita. Jotenkin Juha onnistui taas löytämään oman ylityspaikkansa kaikista nopeiten, säilyen kuitenkin kuivin jaloin. Ihme mies.

Kuivin kämpän varoitellusta sisäilmaongelmasta ei ollut havaintoakaan.
Tuuletettiin kämppä kuitenkin perinpohjaisesti varmuuden vuoksi. Kaminaan tulet ja kamat leviäksi. Teltta kuivumaan tupaan. Liiteriin pääsi sisäkautta, ja se oli taas valmiita klapeja pullollaan. Suklaata. Huussistakin näkymät olivat 6/5.

Illalliseksi väännettiin tortilloja. BBQ-pataa soijalla höystettynä täytteeksi ja juustodippiä. Namskis. Täyte vaan oli niin pirun kuumaa että piti lähteä ulos sitä jäähdyttämään. Onneksi lähdettiin.

Taivaalla olivat toisiksi komeimmat revontulet mitä on tullut nähtyä. Tunti tehokasta kuvatykitystä, muutama onnistunut laukaus. Jossain vaiheessa kerkesi sen jäähtyneen tortillankin syömään. Huh. Hyvä päivä.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.