Korviksen kierros – Päivä 4

No. Nyt se oli koettu. Korvis. Mitäs sitten?

”Lauhaa paskaa.” Käytiin yöllä vain vähän reilussa kolmessa pakkasasteessa. Harmaata ja pilvistä oli niin kuin illallakin. Otettiin rauhallisempi aamu. Tai anakin itse otin, kun oltiin päätetty Saihon sijaan suunnata Mantoselkään. Saunomaan. Eihän siellä siis saunaa ole, mutta jostain saatiin päähämme että olisi. Jumeja alkoi olla ympäri kroppaa.

Vili lähti liikkeelle ekana ahkion kanssa, ja Juha vähän perästä. Itse taisin jäädä vielä tästäkin kyydistä kymmenen tai viisitoista minuuttia. Ähisten ja puhisten hiihdin muut reilun kilometrin päästä kiinni.

Matka eteni tuplat eilisestä tahdista. Hiihtäjät olivat hiljaisempia. Ketun jäljet. Tuoreita riekon tepsutteluita. Naavaa. Nitinää ja natinaa siteistä ja rinkasta.Poromiehen sakkokierros omiensa makuupaikkoja tutkaillessa. Kahahdus. Riekko karkaa. Vieriharju.

Toissapäiväiset saksalaiset tekemässä lähtöä Manto-ojalle. Meinasivat vetää Yli-Vieriaapaa Mantoselän satulaan ja siitä tuvalle. Antaa heidän avata. Pidetään tässä lounas. Vetkuteltiin vielä ettei ihan heti saada kiinni.

Lähdettiin himpun ennen kahta peesiin. Pari kilsaa levitettiin valmista uraa omalle leveälle ahkiollemme, kunnes yllätettiin sakemannit tauolla. Kiitettiin urasta ja otettiin avausvuoro. Tehtiin pummi. Kierrettiin Mantoselän ja Kuusi-Mantoselän väliselle huipulle asti. Ylös oli nihkeää nykiä ahkiota, alas taas yhtä juhlaa liu’utella poikien avaamaa uraa. Tultiin suon laitaan ja köpöteltiin tuvalle. Yksinäinen erämies oli pihalla puuhommissa.

Tehtiin Vilin kanssa oma osamme puuhommista ja juotiin kaffet. Saksalaiset olivat haistaneet ketunlenkkimme ja tulleet tuvan ohi jo aiemmin. Kuulemma toissapäivänä olisi ollut komeat tulet taivaalla puolen yön jälkeen.

Pysähtynyt tunnelma. Kokkaillaan tortilloja ja pähkitään reittiä huomiselle. Aurinkoa olisi luvassa, ja naftisti mentäisiin pakkasen puolella. Yöllä tulee lisää uutta lunta, joka soseutuu puolen päivän jälkeen kumminkin. Hiihdellään siis kulkijan jälkiä Mantolaaksoon, siitä omille jäljille aapaa pitkin ja jostain sitten koppi saksalaisten jäljestä, kun olivat oletettavasti Naltiolta Vieriharjuun hiihdelleet.

Juteltiin erämiehen kanssa tuvista ja retkeilystä. Niistä näistä. Retkeilyn rentoudesta. Mukava ilta. Erämies paistoi letut, olivat maukkaita. Käry ei isommassa tuvassa ollut yhtä paha kuin eilen kammissa. Iltakaakaot ja unille.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.