Korviksen kierros – Päivä 5

Lämmintä kuin tropiikissa. Kolmistaan laverilla oli tiivis tunnelma. Jätettiin toinen laveri yksinäiselle eräilijälle kokonaan. Yön alin lämpö ulkona -3,9C, sisällä taas 15,6C! Aamulla heräillessä lämmöt jo -2/23C. Yksinäinen eräilijä olikin illalla maininnut olevansa viluinen nukkuja, eikä ollut valehdellut. Kun nyt muitakin oli paikalla niin viilailtiin puolisen tuntia pois tavallisesta aamuhärväilystä ja oltiin liikkeellä jo puolessatoista tunnissa.

Kirkas sää. Komeaa arskaa. Karttaan merkkailtua polkua seurailevaa kelkkauraa pitkin Mantolaaksoon. Viimeksi tässä oltiin kelkkailtu enne edellista lumisadetta, mutta aamuisella pikkupakkaslumella oli mukava hiihdellä. Puista tippui lumia ja koivut kurottelivat kuormiensa kanssa uran yli. Yksinäisen poron jäljet jolkottelivat uraa puulta puulle einettä etsien. Mahtoi sillä olla nälkä.

Harvemmin pohjoisessa näkee mäkien välejä nimettävän, mutta Mantolaaksossa sen jotenkin ymmärsi. Ei se mitenkään kummoinen ollut, mutta jotenkin selkeä oma yksikkönsä maastossa kumminkin. Vaikea selittää. Mene ja koe. Mutta älä nyt sen takia. Jos satut muutenkin olemaan tonteilla niin kurvaa ihmeessä sen kautta tsekkaamassa jos ymmärtäisit mitä tarkoitan.

Jatkettiin jälkien perusteella eilen tasatäyskaasulla ajettua kelkkauraa Mantolaaksoa pitkin Vieriharjun päähän, ja paineltiin omille urillemme etelää kohti. Kropassa on kevyt olo. Eilinen oli helppo päivä ja teki tehtävänsä. Istahdin rinkan päälle hankeen. Nautin hetken. Sitten ahkio vetoon ja aavalle. Aurinko lämmitti. Olo oli melkein kesäinen säteiden syleillessä. Liikkeelle lähtiessä oli ollut tunnelma kuin kovaa hellepäivää lupailevana kirkkaan viileänä kesäaamuna.

Törmättiin muutaman päivän takaisiin jälkiimme vanhan poroaidan ja pitkosten kupeessa. Heitettiin niille morot ja jatkettiin lounastamaan Vierihaaran ylittävälle sillalle. Viime vuonna kyseinen hökötys oli tuntunut lipsuvien Optigrippien kanssa valtavalta, mutta eihän siinä oikeasti mitään nousua edes ollut.

Summit to Eatin Chicken fried rice oli todella hyvä. Puhtaita makuja ja selkeästi erotettavia ainesosia. Papua, kanaa, riisiä. Vitsailtiin iltaretkenä suoritettavasta Naltion huiputuksesta. Otettiin vikat näkymät Korvikselle.

Kevyttä potkuttelua syvällä kyntänyttä kelkkauraa pitkin. Saksalaisten pulkkaura alle taas karttaan merkkaamattoman poikittaisaidan jälkeen. Tassun jäljet. Liian isot ehkä ketuksi? Mitkä lie. Onko täällä asti ilveksiä?

Saavuttin avoimelle ja hanki meni soseeksi. Team Peltosen pohjat löivät täysin seis. Kohta oltiin kumminkin jo tutulla tuvalla. Kello vartin yli kaksi. Kevät. Tuvan katolta tiputtelee hiljaksiin sulanutta vettä. Liiterissä reissun kuivimmat puut. Pihka tuoksuu. Joki jo aukeamaisillaan. Sauvalla avanto ja vedet varovasti mukaan.

Juotiin terassilla kaakaot. Tehtiin paljon puita ja pidettiin kiehistreenit. Ihmeteltiin elämää ja lepäiltiin laverilla. Erinomainen keli ottaa helppoa tuvassa. Kamiinan pohja lienee puhki kun sieltä tipahtelee silloin tällöin kipunoita.

Juha pisti parastaan taas. Poron sisäpaistista pihvit Strohilla liekitettynä ja Vilin pottumuusi. Liha oli taivaallista. Pehmeää. Maukasta. Vaikea löytää muita sanoja. Voi toki oli myös hyvää.

Viriteltiin rautalankaa radion antenniksi. Puolen tunnin härväyksen jälkeen saatiin Radio Suomi ensimmäistä kertaa tällä reissulla raikaamaan. Vedettiin rautalanka takaseinän räppänästä ensimmäiseen kurkihirren ristikkäisellä puolella olevaan naulaan, 40cm suoraan alaspäin ja kiinni radion antenniin. Ei täydellinen, ei edes hyvä, mutta kuitenkin tyydyttävä kuuluvuus. Elabilua ja puhelinlangat laulaa. Muualla ilmeisesti jo täysi kevät. Täällä on pihalla kumminkin vielä toista metriä lunta. Alkaa pakastaa.

Hämärtyessä menin virittelemään kameraa pihalle. Valo vilkkui pimeässä Kemihaaran suunnasta. Liikettä tulouralla. Takaisin tupaan ja hurrikaanisiivous tulille. Ei suinkaan oltu kolmen ukon kamppeita levitetty koko tuvan leveydeltä.

Koiran ääni pihalla. Olisikohan se tupakirjan merkkailuista bongattu 8kk lapinkoira?

Ei. Karjalan karhukoira Roppu, joka kaipasi paljon rapsutuksia. Ja vanha patu. Työmies. Lähtenyt Kemihaarasta neljän viiden maissa ja ysiltä täällä tuvalla. Tuli tupaan, tasasi hengityksensä ja tempaisi litran rommilekan pöytään. Kertoi nuorisolle miten se radion antennilanka pitää tässä tuvassa virittää jos meinaa saada popin kunnolla soimaan. Oli ilmeisesti muutaman kerran aiemminkin tällä tuvalla käynyt. Ei ollut kiire minnekään; emännälle oli luvannut pääsiäiseksi palata kotiin, ja laskiaisesta oli vasta pari viikkoa. Vinkkasi vielä pari Youtube-tiliä joita kannattaa seurailla: Jouni Ohtamaa ja Otso production.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.