Vaellus Käsivarren erämaassa 2018 – Päivä 1

Ampaistiin Rollosta liikkeelle vasta puolilta päivin. Hotellin aamiainen oli maukas, ja piti suorittaa vielä joitakin hankitontoja reissua varten. Osaa hankinnoista ei saatu edes Rollosta suoritettua, vaan piti turvautua Kittilän pohjoispuolelle roudatun alppikylän tarjontaan. Safkattiin Muonion Rollsissa, jonka pihalle kaarsi myös Tromssaan matkalla ollut Eskelinen. Melkoinen setti olisi istua bussissa etelästä vielä Kilpparinkin yli. Pysyttäydyn mieluummin kiskoilla ja yksityisautoilun kannalla. Matkalla niskaan iski muutama terävä sadekuuro, mutta perillä Iitossa keli oli mainio, pilvipoutainen. Autolle paikka löyti vajaan kilometrin Iitosta eteenpäin pienen sähkökseskuksen tienpistosta, uudenkarhean vee-ysikymppisen vierestä.

Kopattiin Iitosta Akkispahtaa kohti irtautuva polku alle. Peruskivaa alkusiirtymän mönkkäriuraa; ei kivaa, mutta nopeaa. Toissavuoden Vätsärin keikan tavoin sekoiltiin heti alkuun polkujen kanssa, niitä kun oli taas enemmän kuin kartassa. Luultiin päätyneemme Tammukkajärven polulle ja painettiin ylärinteeseen. Eipä sieltä mitään polkua tietenkään vastaan tullut ja päästiin heti könyämään röykkyistä rinnettä koivikossa luovien. Akkispahta pilkahteli puiden välistä. Näkymä oli hyvä.

Tultiin avoimelle ja otettiin polku alapuoleltamme kiinni. Akkispahdan juurella oltiin hujauksessa.

Pidettiin tauko Akkisjärven ja pienen lammen välisellä pienellä kannaksella. Hiki oli pinnassa. Mitätön hyttysmäärä ärsytti ja housuissa hiersi. Ihmisen ääni. 360° skannaus. Ääni tuntui kuuluneen pahtan suunnasta, mutta järven toisella puolella näkyi kupoli ja pari ukkoa. Kiikaroivat lintuja.

Hiki nousi korkeuskäyrien mukaisesti. Kipusimme aukeaa kohti tuulen toivossa. Hetken päästä pieni tuulenvire kutittelikin jo kasvoja, ja tuoreesta lihasta innostuneet itikat hellittivät. Katsahdin taakse ja kaivoin kameran. Kävelty vasta pari tuntia valtatieltä ja tällaiset näkymät. Aurinko paistoi viistosti Akkiksen ja Latnjavarien välistä. Ropin seutu vakuutti heti kättelyssä. Ehdottomasti jatkoon.

Köpöteltiin polkua Ropijoelle Akkiksen takaa kurkistelevan auringon saattamana. Jokivarsi oli hyönteiskannaltaan varsin rikasta seutua joten päädyttiin suuntaamaan ylärinteeseen leiriin. Pullot täyteen ja keittelyvedet Fjellun emeritusvesikassin tilalle hankittuun Savotan vastaavaan. Kassi taisi vetää tuplat edelliseen verrattuna, ja totuttuun tapaan täyteen pakattuna se painoi varmasti kolmattakymmenettä kiloa. Saatana kun painoi. Mutta jostain syystä ei sitä kehdannut ruveta tyhjentelemäänkään.

Kymmenen käyrän kapuamisen jälkeen rinteestä löytyi hyvä hiekkainen kumpare leiripaikaksi. Arviolta sadan poron tokka laidunsi rinteessä yläpuolellamme. Huolimattomimmat eksyivät kivenheiton päähän teltastamme, mutta tilanteen tajuttuaan ottivat jalat alleen ja palasivat pääpossen sekaan. Uusi, kevyempi, kympin matkaradio toimi moitteetta, vaikkakin tällä paikalla radiota olisi voinut kuunnella kuuluvuuden puolesta vaikka netistö striimaamallakin. Itikat hävisivät ilma viiletessä yhdentoista maissa. Kapustoja oli avoimella mukavasti viheltelemässä.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.