Vaellus Käsivarren erämaassa 2018 – Päivä 2

Porotokan aamu-unisimmat käynnistelivät vielä päivää telttamme vieressä. Osa pupelti jäkälää toisten ottaessa edelleen helppoa. Yöllä heräsin jossain vaiheessa sateeseen, mutta aamu näytti mukavan kuivalta. Illalla nukkumaan käyneet itikat eivät olleet vielä tähän aamuun heränneet.

Roudattiin reppuja rontti kilsa koilliseen satunnaisen kiven juurelle, napattiin kamerat ja patukat mukaan huippua kohti suunnaten. Päästiin parisataa metriä ylöspäin, kun bongattiin neljän vaeltajan joukko, joka pääsi yllättämään rinteen tekemän katveen takaa. Caibma oli myös ilmestynyt rinteen takaa maisemaan ja keskityin kuvaamiseen. Vilkaisin kuvan ottamisen jälkeen takaisin alas. Vaeltajat heiluttivat kuin hullut. Heilautin kättäni takaisi: terve vaan teillekin.

Kavuttiin ensin Ropin lounaiselle valehuipulle, josta näkymät olivat hyvät. Varsinaisen huipun maisemat eivät olleet niin häävit, laakean laen peittäessä lähimpiä muotoja, varsinkin Akkiksen suuntaan. Lammasoaivin tuulimyllyt ja oletettu Pältsan seutu kuitenkin näkyi horisontissa. Ja Caibma. Istuskeltiin vanhan kolmiomittaustornin jäänteillä ja mussutettiin päivän patukat.

Porotokka oli parkissa Ropin luoteisrinteellä. Käppäiltiin Roabijohgieran koillispuolisten lampien välistä Pitsijoen varteen safkaamaan. Hyvää käveltävää ja hyvät maisemat. Lyhyt sisäänajo tunturiylängölle ja näin nautinnollista matkattavaa. Blå bandin Rice Asparagus Chicken oli myös nautinnollista. Hieman epäilyttäneen nimen takaa paljastui puhtaita miellyttäviä makuja. Oikeaa ruokaa. Parsaa. Hyvä.

Suunnattiin Bizejohgieravarien välistä alas ja kohti kivikkoisen mäennokan alustaa. Aukean alapuolella poukkoiltiin poronpolkuja Kaskasjoelle. Hyvä reitti, ei kivikoita. Minimaalisesti vittumaista rytöä koivikossa. Sadekuurot pakottivat takin niskaan ja kameran rinkkaan.

Kaskasjoen kämppä saattoi olla siistein näkemäni. Kunnolla siivottu ja puunattu. Lueskeltiin tupakirjaa ja tuumailtiin kartalta illalle telttapaikkaa. Nähtiin aiemmin Bizejohgieralla pari hahmoa kaukana ja aavistus hahmojen saapumisesta kaskakselle oli vahva. Juuri kun oltiin lähdössä liikkeelle, saapuivat hahmot mestoille. Pari kuopiolaista kalamiestä. Olivat huojentuneita kun kuulivat meidän jatkavan matkaa.

Huussin takaa pääsi kengät jalassa joesta yli. Gaskkasoaivin itäpuolta kivikossa poukkoillen kohti Siikavaaroja. Harmaata.

Päädyttiin Cuovzajavrin kaakkoisnurkan harjanteen kärkeen leiriin. Kello oli jo kymmenen. Heikotti. Vedin pussin mysliä kuivana. Safkailtiin kunnon iltapalat ja sitten goisaamaan. Uni tuli äkkiä.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.