Puolivillaisestipystytetty teltta lepatti yöllä sateessa ja tuulessa, mutta tuopa ei unia juurikaan haitannut. Aamupalan jälkeen huljuttelupesulle järveen. Vesi oli selkeästi ilmaa lämpimämpää. Kainalot ja nivuset puunaten, hiukset ja naama sitten syssymmällä. Puhuri teki hommasta vilpoista, mutta kuivauksen jälkeen kylmän veden aktivoima verenkierto toi lämmön pintaan. Vatvottiin pohjoisesta lähestyvää saderintamaa yhteen asti. Ei se sieltä tullut. Koti kantoon ja Caibmaa kohti.
Itäisten Siikavaarojen välistä vesikuoppien kautta Eemelin Muurivaaran luoteiselle kummulle ja jyrkkäpenkereisen joen yli Eemelin muurin kylkeen. Joki oli energiapajukon vuoraama, mytta siitä pääsi helposti yli. Pidettiin tauko Eemelin muurin vieressä kukkulalla ja ihailtiin Caibmaa. Pilvet loivat vuorotellen varjojaan terävään huippuun. Komeaa katseltavaa.
Aamuiset pohjoisessa lymyilleet sateet alkoivat vyöryä pelikentille. Harmaa verho vaani Coavccesoaivin tasalla etujoukkojen ripautellessa varoituslaukauksiaan. Saatiin reput juuri dumpattua Caibman pohjoispuolelle kun tuliylläkkö vihdoin alkoi. Jumpattiin suojavarusteet niskaan ja jäätiin asemiin odottelemaan vastustajan tulimateriaalin loppumista kuin hattivatit konsanaan.
Ryöpytyksen laantuessa kopteri kaarsi tunturin reunaa pitkin. Hiljaa ja matalalla, tosi läheltä. Lähdettiin irtautumaan huippua kohden. Kivet olivat limaisen liukkaita. Kengän alla tunsi kuinka pito pikkuhiljaa katosi ennen lipsahdusta. Nelivedon sai kytkeä päälle useammassakin kohdassa.
Näkymät olivat erinomaiset. Kärkikastia kaikista näkemistäni. Lännessä pyyhkivien synkkien saderintamien ja idän kirkkaan pilvipoudan kontrasti ei ainakaan pahentanut näkymiä.
Jatkettiin kätköstä haettujen varusteiden kanssa Nuodjugielasin ja Caimmagehcejavrin välistä Caimmageahcejohkalle safkaamaan. Oltiin suuntaamassa Gammebuolzalle, joka Caibmalta kiikaroituna näytti mukavan hiekkaiselta leiripaikalta Torisenon varressa. Jalkoja kuitenkin painoi jo. Summit to Eatin kana fajita oli oikein mainion makuinen.
Koukkailtiin soita ja ojia rinnettä alas tarkasti luovien. Maasto muuttui pikkuhiljaa melkoiseksi rytöksi Japmasaivan tasalle, ja sitten taas Gammebuolzaa lähestyessä oikein mukavaksi. Hyvää hiekkaa. Kelpaisi vaikka painella fillarilla. Päädyttiin kuitenki jotenkin pistämään leiri pystyyn johonkin perkeleen pusikkoon Buolzan pohjoiskärkeen. Ylättäen mestassa ei ollut kuitenkaan itikoita, muttei sen pahemmin näkymiäkään. Eikä radiossa kuuluvuutta.
Viritin korjauksiin tarkoitetusta rautalangasta lisäantennin radioon, ja kas, poppi soi. Parempi kuin sata jänistä. Nopeat iltapalat ja unta palloon.