Vaellus Käsivarren erämaassa 2018 – Päivä 6

Kolmelta isot sadepisarat moukaroivat ulkoteltan pintaa. Tuuli painoi pinkeäksi kiristetyn ulkoteltan likelle sisätelttaa, mutta vanha Hille piti pintansa. Aamun vesikelit olivat hiipineet tonteille hämärän turvin. Kuuntelin rumpusooloa oman aikansa ja jatkoin unia.

Aamulla aurinko paistoi. Ei tuulta. Ei sadetta. Etelässä lymysi uhkaava pilvimassa, kelin ollessa muutoin puolipilvinen. Pidettiin kamppeet suojassa yllätyshyökkäyksen varalta ja vatvottiin sateen tuloa vaikka kuinka pitkään. Hyökkäyskäskyä ei kuulunut.

Gomatoaivin läntisimmän kummun tasalla vihollinen vihdoin yllätti. Tulenavaus oli terävä, tehden Tyvek -kartasta varsin tarpeellisen. Painavat pisarat tekivät tehokkaita iskuja, kastellen kamppeet vauhdilla.

Aatsakursun valli seisoi jylhänä vartijana Darjun edustalla. Muurimainen murikkaseinämä. Oikein vituttaa kun en viitsinyt kaivaa kameraa sateensuojasta rinkan kätköistä. Mene ja koe itse. Ei kuva olisi näylle kuitenkaan tehnyt kunniaa. Poukkoiltiin lampien välistä Suohpatvarrin koilliselle huipulle ja siitä edelleen eteläisen Marsoaivin etelätasanteelle. Matkalla tavatut porot eivät sateesta olleet moksiskaan.

Tungin taskut täyteen evästä kun dumpattiin rinkat kiven juureen ja lähdettiin huipulle. Kameraa ei sateen takia voinut kopata matkaan, niin mitäs sitä muutakaan huipulla tekisi kuin napostelisi mysliä. Kavutessa taivaan peitto alkoi repeillä ja sade laantua. Jäätiin rinteeseeen ihmettelemään valoshowta. Pilvet raastoivat auringosta suikaleita jotka polttivat tuntureiden seiniin pisteitä. Sadeverhot pyyhkivät tummia tunturisiluetteja eri tasoisissa rintamissa. Tammukkaoaivi alkoi näyttää suomunsa.

Marsolta näkymät olivat etelään hyvät. Varmasti paremmat kuin mitä pohjoisemmalta Marsolta olisi ollut. Juovvavarri ka Tammukkaoaivi olivat komeita kivisine pintoineen.

Safkailtiin Marsujärven eteläkärjen itäpuolella kiven suojassa. Kova tuuli tupeerasi laineille vaahtopäitä. Ranta oli kivikoinen ja laineet loiskivat lahkeet märäksi vettä kurotellessa. Tuuli oli kuitenkin kuiva. Kiven suojissa auringonpaisteessa saattoi istuskella shortseissa. Ruuat olivat kääntyneet loistokkaan alun jälkeen laskusuhdanteeseen. Blå Bandin Indian chicken stew oli pahaa. Ei jatkoon. Taisin jopa jättää osan syömättä. Keksit alkoivat käydä kahvia hörppiessä vähiin.

Taas alkoi vituttaa. Joku eemeli oli päättänyt raijata veneensä tunturiin. Ja vessanpöntön kannet. Polttopuitakin oli vaikka viikon keikalle. Joo joo, varmaan paikallisilla on omat oikeutensa tonttiensa rojulla täyttämiseen, mutta näky harmitti silti. Suokin oli pitänyt mennä mönkkärillä kyntämään.

Suolla olevat hillat piristivät. Marsujärven länsilaita oli niitä keltaisenaan. Oikeastaan niitä oli reissulla näkynyt muutenkin tavallista enemmän. Napostelin muutaman kuvaamassa könytessäni.

Ilta leirissä Goarvejavrin itäpuolella olevalla lammella oli vilpoinen. Lammen vesi oli synkkää ja pohja sukelsi rannasta jyrkästi syvyyksiin. Iitto oli jo lähellä. Päätettiin käydä huomenna vielä tsiigaamassa Tammukan huippu paikan päältä.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.