UKK 2016 – Päivä 2

Aamulla lähdettiin Härkävaarasta hyvien unien jälkeen klo 11:30 Peskihaaran vartta seuraillen. Kelkkaurat kantoi aika hyvin, mutta poukkoilivat vähän sinne tänne niin ettei niitä jaksanut seurailla. Pääasiassa hiihdeltiinkin seuraillen noin viikon vanhoja suksien jälkiä. Avosoilla lumen päälle oli muodostunut kohtuullisen hyvin kantava jäinen kansikerros, mutta kun se petti mentiin helposti kerralla sitten polvea myöten. Peskihaaran yläpäässä mentiin poroaidan portista läpi ja siitä edelleen kohti Auhtiselän ja Kuusikko-Peskiselän satulaa. Vili tempoi mäen ahkion kanssa ylös ja kun päästiin sopivalle korkeudelle otettiin safkatauko kuusten alla. Mäessä lumi oli erilaista. Se upotti tasaisesti 10-15cm, mutta yllättäviä syviä upotuksia ei tullut.

Syömisen yhteydessä haettiin puhelinverkkoa, ja saatiin ”kaikki hyvin” viestit viestit lopulta lähtemään vähän myöhemmin satulassa olevalta suolta. Sitten alaspäin. Kun päästiin laskeutumaan suolta pois ahkion toisen aisan karabiinin kiinnitys otti yllättäen loparit. Ilmeisesti varastossa makaaminen oli väsyttänyt kiinnityksen metallia ja se murtui melko siististi. Eka jekkulankaviritys toimi hyvin 200 metriä. Sitten yritettiin nippusiteitä jotka kesti 2 metriä. Samojen nippusiteiden kantaminen korjauspussukassa kahdeksan vuoden ajan ei näemmä tee niille hyvää. Lopulta tehtiin sitten hieman enemmän ajatuksen kanssa paracord viritys, joka kesti hieman modattuna koko loppu reissun. Kun ahkiopulma oltiin saatu ratkaistua oltiin kuitenkin kohta uuden ongelman edessä. Auhtiselän pohjoisrinteiden huonokulkuisuudesta oltiin lueskeltu netistä, mutta mentiin vähän soitellen sotaan ja ajauduttiin ehkäpä rinteen huonokulkuisimpaan osaan. Ahkion hajoamisesta meni kolmisen tuntia kunnes oltiin alhaalla. Matkaa tuossa tuli taitettua alle kolme kilsaa. Rinne oli vaan yksinkertaisesti liian jyrkkä ja kumpuileva ahkion kanssa liikkumiseen. Piti ottaa ahkio pois vedosta, ja aina tönästä sitä pieni pätkä mäkeä alas jarrunarusta kiinni pitäen. Hanki alkoi myös päivän lämmittyään upottamaan enemmän ja enemmän niin että pelkkä tasaisella eteneminenkin alkoi olla haastavaa.

Kun päästiin Jaurujoen varteen kello oli 7. Suunnitelma Siulanruoktusta oli hylätty jo jonkin aikaa sitten ja Tahvon tupa oli nyt maalina. Sovittiin kuitenkin että pistetään teltta pystyyn kello 9 jos ei olla päästy ylittämään Jaurua, sillä aurinko laskee puoli 9 ja pimeä tulee puoli 10. Ehtii sitten kerätä puuta tulille ja pistää teltan pykälään edes hämärässä. Auhtijoen yli oltiin könytty joskus 15 yli kahdeksan ja lopulta päästiin Härkävaaran patujen mainitsemalle sillalle vain varttia ennen ysiä. Tahvolle päästiin Jaurun sillä puolella kulkenutta kelkkauraa pitkin ja oltiin perillä puoli tuntia myöhemmin. Ei ketään. Tarinoiden perusteella luulin että täällä saattais hyvinkin käydä niin että tuvassa ei olis tarpeeksi tilaa kaikille. No, toisaalta autiotupa kyllä oli pienempi kuin meikäläisen solukämppä, eli ahdasta tuli jo kahdestaan. Ei jaksettu lämmittää saunaa, vaan pistettiin tupa lämpimäks, ruokaa naamariin ja kamat kuivumaan. Vaikka saunaa ei lämmitetty päätettiin kuitenkin juoda toiseen saunailtaan varatut nallelimpparit pois. Ai että. Maistuipa hyvältä.

Muutettiin suunnitelmia. Lähetään Hammaskurua kohti ja sitä kautta sitten Luirolle. Hangen kantavuus plussakelillä ilman yöpakkasia on niin heikko että tulee muuten ongelmia. Taitaa uni tulla nopsaan.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.