Vätsäri 2016 – Päivä 4

Päivän päälimmäinen fiilis: ”Solen skiner och skägget växer.” entisen ruotsinkielenopettajani vakiolausetta mukaillen.

Aamulla nopea pulahdus Harrijärvessä. Sitä kuvittelee jotenkin karaistuneensa varusmiespalveluksen aamu-uinneilla, mutta tulipahan taas huomattua että se on äkkiä menetetty. Ei se vesi ollut edes kylmää mutta silti ei tehnyt mieli pulahtaa kun se oli vähän viileetä. No mutta pakko oli kuitenkin peseytyä ettei ala hitsaamaan. Syötiin aamupalat rauhalliseen tahtiin ja toimittiin muutenkin verkkaisesti koska tarkoituksena oli pitää oikein lyhyen kävelymatkan päivä. Liikenteeseen lähdettiin vasta puoli yhdeltä. Melkein jo olis ollut lounastauon paikka.

Käveltiin ehkä kilometri Nanabelin, Lujapuolikkaan, itäisille rantakallioille. Hyvä näkymä. Panssarivaunusaaret edelleen paikallaan, eivät olleet lähteneet vielä hyökkäykseen. Lujapuolijärvessä on siis kolme saarta jotka ovat hieman laatikkomaisia muotoilultaan – näinollen panssarivaunusaaria. Samassa vesitaso kaarsi yläpuolelta. Aurinko paistoi lämpimästi. Hetken kaarreltuaan vesitaso laskeutui Lujapuolikkaaseen. Päätettiin jäädä kiikaroimaan mitä ne tekee. Joku ihminen sieltä erotettiin mutta oikein ei riittänyt suurennos laseissa jotta olisi voinut havainnoida tuoko se vai hakeeko se kalamiehiä tai vaeltajia erämaasta. Toisaalta vastarannalta erottui kolme kalamiestä, joiden puheen myös pystyi kuulemaan tuulen tyyntyessä vaikka etäisyyttä oli seitsemisensataa metriä. Pidettiin lopulta tunnin tauko kalliolla hyvästä kelistä nauttien.

Jatkettiin matkaa Lujapuolikkaan rantaa mukaillen. Ylhäällä kulki valmis polku jota oli hyvä kävellä. Lujapuolikkaan eteläpäästä lähtevästä joesta pääsi hyvin yli ihan vaelluskengillä. Järven eteläpohjukassa oli myös jonkun sinne hylkäämä puinen soutuvene. Airot olivat lahonneet aikapäiviä sitten, mutta vene näytti semi ehjältä. Mitä nyt sattui kaksi kolmasosaa olemaan veden alla. Safkailtiin länsirannalla ja odoteltiin josko vesitaso lähtisi lentoon. Pohdittiin myös pistetäänkö teltta tähän vai pyritäänkö läntisen lahden kallioiden tuntumaan. Päätettiin jättää rinkat ruokapaikalle ja lähteä ilman niitä tsiigaamaan josko kallioiden tuntumasta löytyisi mahdollinen telttapaikka. Yhtäkkiä vesitason moottori pärähti käyntiin ja samassa se kaarsikin jo yläpuoleltamme. Aika nopea lentoonlähtö kyllä oli.

Läntisen lahden pohjoispuolella olevalla leiripaikalla näkyi peräti neljä telttaa. Leiripaikka oli myös kulunut kovasti sitten viime näkemän ja rantaan oli joku tehnyt selkeän nuotiopaikan. Ihasteltiin maisemia ja päätettiin pistää teltta vähän erikoisempaan mestaan, jyrkänteen reunalle Lujapuolijärven läntisen lahden suulle. Kalliojyrkänteessä oli yksi hyvän kokoinen ”hylly” johon sai sopivasti teltan ilman että tarvitsi pelätä yöllä valuvansa jyrkänteeltä alas. Olihan siinä nyt oikeasti ainakin neljä metriä siihen reunalle. Käytiin hakemassa rinkat ruokapaikalta ja pistettiin leiri pystyyn. Käytiin sen jälkeen katsomassa maisemia vielä vähän korkeammalta ja samalla varailtiin hotellihuone Rollosta paluumatkaa varten. Idässä erottui paksu savupilvi, ja kiikareilla erottui pari isohkoa rakennusta savupilven vierestä. Varmaankin joku tehdas tai kaivos Norjan puolella. Pitäis varmaan selvittää.

Illalla syötiin juhlaillallinen: tölkitettyä kalakukkoa ja järvessä viilennetyt karhulimpparit. Jälkkäriks vielä retkikeittimellä pari kattilallista popcornia. Hyvät setit. Kalakallen tölkitetty savulohikukko oli pirun hyvää, kallista, mutta ihan priimaa. Ainakin tällein erämaassa. Voisin kuvitella maistuvan myös kaupungissa. Hyvä koostumus ja maku. Nanabel, Noonâpeljävri, Nâânpie’lljäu’rr, Lujapuolijärvi, Lujapuolikas, oli upean näköinen taas. Hyvä päivä. Huomenna taas kävellään eikä pelkästään oteta lepiä ja syödä.

Heräsikö ajatuksia? Jätä kommentti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaaditut kentät merkitty tähdellä (*).

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.