Aamulla aurinko paistoi ohuen koko taivaan peittävän pilviharson läpi. Heräsin ekan kerran seiskan aikaan nähtyäni sekavaa unta. Siinä ravasin ympäri kirjakauppaa etsiessäni tälle reissulle jotain kirjaa mukaan. Kysyessäni kirjakauppiaalta hän ehdotti Tolstoita ja Coelhoa. Juu, mut ei ehkä kumminkaan sit. Herättiin lopulta ysin aikaan. Vaikka aurinko paistoi tosiaan pilviharson läpi lämmitti se kuitenkin kummasti. Teltassa oli 27 astetta lämmintä. Syötiin aamupalaa ja kuunneltiin radiota. Cheekki oli kuulemma julkassu jonkun biisin ja myöhemmin oli tulossa elämäkerta. Aha, ok. Lähdettiin liikkeelle yheltätoista kun YleXän Etusivu -ohjelma alkoi. Ei sitä muka-kovaa journalismia jaksa kuunnella, parempi lähteä kävelemään.
Käveltiin Taimenlampien eteläpuolelta Äälisen pohjoispuolelle ja sieltä Äälisselän pohjoisimmalle kummulle. Välissä pidettiin lyhyehkö tauko ja ihmeteltiin lentokoneiden kilvanajoa. Nähtiin vartissa viisi lentokonetta jotka kaikki lensivät täsmälleen samaa linjaa Keski-Eurooppaa kohti.
Vähän ennen Äälisselän pohjoisinta kumpua kuultiin ekaa kertaa reissun aikana kii-linnun surullinen ”kii” ääni. Vätsäri on muuten erittäin hyvä mesta mutta näitä hauskoja kiveltä toiselle vipeltäviä rusehtavia pikkulintuja siellä ei juuri näe. Kyseessä on siis lintulaji jonka oikea nimi on kapustarinta. Äälisselän pohjoisimmalla kummulla pidettiin taas oiken hyvä ja pitkä ruokatauko. Ilma seisoi, aurinko paistoi. Vaikka oltiin ihan avoimella pystyi helposti istuskelemaan ilman paitaa myöhäisestä kesästä huolimatta. Ruokaveden kiehuessa tsiigailtiin kiikareilla Iso-Rovijärven rantoja. Vastarannalla erottui jo paljaallakin silmällä kookas valkoinen teltta. Huvilateltta tai saunateltta. Faija muisteli lukeneensa jostain jannusta joka asuu kesät Isoroviksen rannalla. Ehkä siellä oli äijän leiri. Syödessä kuultiin pohjoisesta koiran haukuntaa, mutta koiraa ei kiikareillakaan havaittu.
Ruokatauon jälkeen suunnattiin kymmenien lampien ja pikkusoiden välistä puikkelehtien kohti Isoroviksen eteläkärkeä. Oltiin kuulemma pidetty siinä jossain leiriä kun oltiin täällä viimeksi. En kyllä muista. Tuntuu että lämpötila vaan nousi järven tasolle laskeutuessa. Vähän jo huimaa, ei ole tullut juotua tarpeeksi. Pidettiin tauko Isoroviksen läntisimmällä eteläkärjellä. Ihan tyyntä, hiki vaan valuu. Ekaa kertaa keikan aikana alkaa itikat ärsyttämään. Päätettiin että suunnataan ylös Tuulipään rinteessä oleville lammille yöksi sillä vettä on ollut reissun aikana kaikkialla paljon. Tuskin nämäkään lammet olisivat kuivia.
Saavuttiin lammille. Noh, eivät ne kuivia olleet, mutta eivät myöskään puolta metriä syvempiä mistään kohdin. Ihan jees mesta kumminkin, ei tarvi lähteä muualle etsimään. Eikä nyt oikein jaksaiskaan. Helle on tehnyt tehtävänsä ja väsyttää. Äsh, miten täällä ylhäällä puoliavoimella voi olla mäkäriä ja hyttysiä. Päivän hellettä pohtiessa iskee viimekesäinen (vai toissakesäinen? vai sitä aikaisempi?) Raappanan Helleaalto flashbackinä. Varmaan tunti mietittiin mikäs se biisi olikaan ja miten se menikään. Muistettiin vain että jostain helleaallosta siinä laulettiin. Lopulta se sitten muistui.
Ennustin että vois tulla keikan kylmin yö kun ollaan kaukana isoista vesistöistä, semi korkealla ja taivas on kirkas. Edelliset pohjat oli Harrijärvien 4 astetta. Lopulta yöstä tuli keikan lämpimin, kylmimmilläänkin 10,5 astetta. Justjoo..