Makuupussi oli auki ja seinähirsien välistä käyvä veto jäähdyttänyt kämpän. Oli kylmä. Vilkaisin kelloa ja jatkoin nukkumista. Kello soi kahdeksalta. Kello jatkoi soimistaan. Kukaan ei liikahtanut, mutta kaikki olivat varmasti jo hereillä. Vili hiljensi kellon. Kaikki makaavat hiljaa pusseissaan. Lopulta Vili nousee ensimmäisenä. Keitettiin puurovedet ja kaffet. Lunta piti vielä sulattaa juotavaksi ja sangosta kamiinan päälle valuva lumi teki kämpästä saunan. Vili viritti metallisesta nippusiteestä pätevän oloisen fixin siteeseen. Saapa vaan nähdä miten se kestää rasitusta. Tehtiin seuraaville puut valmiiksi ja suunnattiin uralle. Pakkasta oli vielä pari astetta. Lumihiutaleet leijailivat harvakseltaan. Ura vei Ylilompolon kautta Harrijärvelle ja siitä edelleen rajavyöhykkeen reunaa etelää kohti. Juomavedessä oli sulatetun lumen maku ja lumisade voimistui. Sukset alkoivat tahmaamaan enemmän ja enemmän. Ahkio kulki perässä kuitenkin mukavasti.
Hirvaspäänpalon tasalla olevan nuotiopaikan puuvaja paistoi metsiköstä uralle muutaman kymmenen metrin päässä. Vili oli taas jossain vaiheessa kaapinut sukset jaloistaan ja niitannut ne ahkioon. Juha pisti lapion heilumaan ja alkoi kaivaa nuotiopohjaa esiin. Lumen tasaisesta määrästä kukaan ei ollut talven aikana käyttänyt nuotiopaikkaa ja tuskin tulisi käyttämäänkään. Vili alkoi tehdä puita. Pistin ruokapussiin vedet muhimaan ja suuntasin hakemaan purosta uutta vettä keitettäväksi. Puut olivat märkiä eikä meinattu saada edes kiehisiä syttymään. Vasta pienen sytytyspalan avulla saatiin kiehiset kunnolla palamaan, ja lopulta hyvät tulet joilla keittää vedet. Tauko venähti parituntiseksi.
Jatkoimme rajavyöhykkeen reunaa mukailevaa uraa pitkin. Nousussa Helttamoroston viertä pitkin suksi ei ainakaan lipsunut: paakkuuntunut lumi suksien pohjissa tarjosi seinäpidon. Muut tulivat jalan. Rinnettä alaspäin menemistä ei voinut sanoa laskuksi sillä suksi ei luistanut. Kelkkauran töyssyt alkoivat tuntua suolistossa kun ahkion nykiessä valjaiden lantiovyötä. Anterista käännyimme kohti länttä Anterinjokea mukaillen. Ura muuttui todella puuroiseksi. Sitä ei oltu ajettu ainakaan muutamaan päivään ja päivän aikana satanut uusi lumi teki siitä todella raskaan edetä. Eteneminen alkoi tuntua työnteolta. Pysähdyttiin Anterin pyöräparkkiin tauolle. Alas istuessa tajusin kuinka nollat taulussa olin. Palelsi, ja oli vaikea ymmärtää muiden juttuja. Janotti. Aamuiset eväsleivät naamariin ja kuiva paita päälle. Ahkiovastuu vihdoin pois lanteilta. Homma oli tainnut luisua vähän suorittamisen puolelle, sillä kameraa ei ollut tullut juurikaan kaivettua esille.
Anterinmukkaan saapuessa saunan piipusta tuprusi savu. Voi perkele. Olis ollu kivempi olla keskenään. Nojoo, toisaalta jo saapuessa lämmin tupa oli aika jees. Tehtiin ruokaa. Keiteltiin potut ja paistettiin poron ulkofileebiittejä voissa pannulla. Vähän suolaa ja pippuria. Parasta poroa koskaan. Nälkä on paras mauste. Ja voi. Saunassa Iisalmi Pale Ale aivasti ja valui kurkusta alas huuhdellen päivän väsymyksen syvemmälle. Taivaalta satoi edelleen isoja nuoskahiutaleita.
